Tämän vuoden ralliin Allin etsijät (Erkki Kallio, Heikki Näpärä, Jari Taivainen, Jarmo Huhtanen) oli valmistautunut edellisvuosia huonommalla pohjustuksella. Tämäkin vuosi kyllä sitten osoitti, ettei se pohjustuskaan paljon auta, kun ne linnut ei pysy paikoillaan edes paria päivää.
Allekirjoittaneella kello soi lauantaiaamuna puoli kuuden aikoihin, että ehti keittää aamu- ja eväskahvit ja haukata vähän sämpylää, että herää ja jaksaa olla tarkkana heti aamusta.
Puoli seitsemältä aikoihin lähdettiin Heikin kanssa kohti Säkylää, Erkki tavattiin Huovinrinteen upseerikerhon parkkipaikalla, siirrettiin kamat hänen autoon ja lähdettiin rallin aloituspisteeseen josta Jarmo tuli kyytiin.
Aamun keli oli suhteellisen hyvä, pilvinen, tuulikin kohtuullinen ja lämmintä noin seitsemän astetta. Viimevuotiseen myrskyyn ja räntäsateeseen verrattuna keli oli huomattavasti mukavampi. Päiväksi oli ennustettu tihkusadetta, lämpötilan pysyvän 7-8 asteen tienoilla ja tuulen olevan heikkoa tai kohtalaista.
Rallin aluksi suunnattiin paikkaan, jossa viime vuonna nähtiin lehtopöllö, mutta eipä näkynyt tänä vuonna. Eka tunti kului pöllöjen etsintään, mutta tulosta ei tullut, niin lehto- kuin varpuspöllöt pysyivät piilossa, muista pöllöistä puhumattakaan.
Aamun valjetessa, jos sitä termiä voi niin pilvisellä ilmalla käyttää, mentiin Pyhäjoelle, erään omakotitalon linturuokintoja katsomaan, sieltä saatiin muutamia peruspihalintuja, talitiainen, hömötiainen, keltasirkku, ym. tilhiparvikin lensi siitä yli ja varikset aloittelivat aamulentojaan. Pihapiirin paras laji oli lähistöllä tiksuttanut punarinta, josta tuli joukkueemme ainoa ässä-laji kisassa.
Tästä matka jatkui muutaman mutkan kautta ns. isolle tielle, Vihelän peltoaukeilta löytyi, voisi sanoa totuttuun tapaan, isolepinkäinen, vähän ajan kuluttua Heikki näki pellolta nousevan pari kyyhkysmäistä lintua mutta ne ehtivät kadota ennen kuin saatiin auto ympäri, pysähdys kuivansillan risteyksessä tuotti listalle kottaraisen, joita oli paikalla lähes kahdensadan linnun parvi.
Alustuksessa oli näillä peltoaukeilla kaarrellut sinisuohaukka, mutta nyt se pysyi piilossa kaikilta joukkueilta. Liekö jatkanut muuttomatkaansa kohti lämpimämpiä seutuja. Muutenkin yksi tämänkertaisen rallin huomionarvoisia asioita oli petolintujen vähyys, sinisuohaukan lisäksi vallan näkemättä jäivät hiirihaukka, piekana ja maakotka. Varpushaukankin näki alle puolet joukkueista ja kanahaukan vain yksi joukkue.
Seuraavaksi ajettiin Sarvonlahdelle, joka oli lintujen suhteen hiljainen, niin kuin oli ollut koko syksyn. Pari kilpailevaakin joukkuetta oli samaan aikaan tornilla. Yllättävän vähän kanssakilpailijoita näkyy päivän aikana, vaikka mukana oli nytkin 12 joukkuetta. Muutamia joukkueita ei nähty kertaakaan kisa-aikana.
Sarvonlahden tornissa ei viivytty kauaa, vaan kierrettiin lahden toiselle reunalle, jossa olikin paljon enemmän lintuja ja lajeja kertyi listaan mukavasti, mm. lapasotka. Nämä linnut jäivät tornista katsottuna pimentoon korkean ruovikon taakse.
Matka jatkui Säkylän keskustaan, jossa ensin pysähdyttiin Kunnanviraston rannassa, torstaina aivan rannan läheisyydessä ollut valkoposkihanhi ei ollut enää paikalla, tässä se olisikin ollut helppo ”saalis” kaikille joukkueille. Vain yksi joukkue onnistui kisassa lopulta näkemään linnun.
Tämän jälkeen jalkauduttiin omakotitaloalueelle, joiden vähiä ruokintoja vilkuiltiin hienovaraisesti, mitään kovin hyvää lajistoa ei näkynyt, yksi peippo sentään. Alustuksissa nähdyt pähkinähakit pysyi Allin etsijöiltä piilossa, mutta muutama joukkue oli ne onnistunut näkemään.
Sitten koukattiin Katismaahan ja taas alustus petti osittain, ei näkynyt naurulokkeja, jotka yleensä viihtyvät kalasataman läheisyydessä, sen sijaan härkälintu tai monikossa linnut tällä kertaa, olivat paikalla.
Matka jatkui kohti Euraa, pikaisesti poikettiin Eenokin rannassa, mutta mitään uutta ei näkynyt, Eurassa ensimmäinen kohde oli Raumanmöljä Kauttualla. Toista sataa kanadanhanhea ja aika paljon muitakin lintuja oli Kauttuanlahdella. Tässä vaiheessa päivää alkoi sitten tihkusadekuurot aivan kuten ennustettu olikin, niitä riittikin sitten loppupäiväksi aika-ajoin.
Ruukinpuisto oli seuraava pysähdyspaikka, kesykyyhkyt olivat vakiopaikallaan, samoin oli ollut koskikara, joka meidän joukkueen toimesta missattiin, vain yksi kuuli sen, kun muut kolme oltiin komppaamassa jokivarren metsikköä juuri silloin ja kun tultiin takaisin sillalle oli lintu hiljaa ja näkymättömissä. Käytiin vielä pikaisesti Kauttuanlahden toisella reunalla, mutta sieltä ei uusia lajeja löytynyt, matkalla sinne kyllä mäntymetsiköstä saatiin töyhtötiainen ja puukiipijä.
Yhden pienen rantaan koukkauksen jälkeen matkattiin Mannilan kylään, jonka kalarannassa pidettiin hyvin ansaittu kahvitauko, samalla sai muutama sinisorsakin vähän sämpylää nokkaansa.
Pyhäjärven rantateitä pitkin matka jatkui etelää kohti, muutama pysähdys välillä, mutta rannalta ei näkynyt uusia lajeja. Tihkusade ja sumu haittasivat aika tavalla kiikarointia järvelle. Sieravuori päätettiin tänä vuonna jättää sovinnolla väliin, koukkauksessa olisi mennyt aikaa hukkaan turhan paljon hyötyyn nähden. Vaikka ei sitä koskaan tiedä, mitä jäi näkemättä.
Huvituksen lähellä oli taas rantaan menon aika, liukkaita rantakiviä varoen laitettiin putket pystyyn ja hemmot etsi, etsi ja soi löytävänsä, mutta laihaksi jäi tulos. Paria lintua tarkkailtiin aika kauan, kun oli tiedossa, että mustakurkku-uikkuja voisi tähänkin näkyä mutta ei saatu varmaksi tunnistettua näitä kahta, enemmän näyttivät nuorilta härkälinnuilta. Pieni siirtymä ja oltiin Valasrannalla. Joskus se tulee lintukin katsojan luo, eikä aina toisin päin. Sen todisti naurulokki joka laskeutui rantaveteen aivan eteemme.
Sitten auton nokka kohti Säkylää, pysähdys koluamaan yhtä metsikköä Pyhäjoen eteläosissa. Alustuksessa sieltä oli löytynyt pyitä ja lehtokurppa, ei ollut enää kumpiakaan näkyvillä. Hukkareissu, mutta tulipahan tehtyä.
Pyhäjoen keskustassa nähtiin lopulta fasaani, ne ovat joka rallissa yllättävän vaikeita löydettäviä, vaikka muina aikoina niitä näkee mennen tullen. Ihan kuin kiusaa tekisivät. Hevoshaantietä ajeltiin takaisin Säkylän keskustaa kohti, kun etupenkkiläiset huomasivat linnun sähkölangalla, ampuhaukkahan se siinä. Malttoi olla jonkun aikaa paikoillaan jotta saatiin kaikki ihastella pientä petolintua, mutta kun otin kameran ja yritin kuvaa ottaa, niin lintu häippäs. Höh!
Keskustassa tehtiin vielä uusi yritys pähkinähakkien suhteen, tulos taas nolla lintua. Ilta alkoi hämärtää, vielä käynti Pihlavassa, jos vaikka jotain näkyisi järvellä mutta mitään uutta ei löytynyt.
Kun oli muutama minuutti rallia jäljellä, ajettiin vielä Sarvonlahden parkkipaikalle, jonne meidän ralli sitten päättyikin ajan umpeutuessa.
Kaikkien kiertelyjen ja edestakaisin ajojen kanssa auton mittariin kertyi päivän aikana 175 kilometriä, josta noin puolet tuli järven kiertämisestä ja loput muusta ajosta.
Yhteensä Allin etsijät näki 52 eri lintulajia, jotka riittivät yhdeksänteen sijaan tasaisesa kisassa.
Yhteensä rallissa joukkueet näkivät 82 lajia, voittajajoukkue näki 61 lajia. Molemmat luvut ovat pienimpiä rallin nelivuotisessa historiassa. Vain yhden joukkueen näkemiä ässä-lajeja oli 13.
Tänä vuonna rallissa näkyi viisi uutta lajia edellisvuosiin verrattuna, pikkujoutsen, tundrahanhi, mustakurkku-uikku, taivaanvuohi ja koskikara.
Rallin voittajaksi selvisi joukkue Rantojen miehet (61 lajia), toinen oli Warma voitto (57) ja kolmas Härkälinnut (56)
Tämän rallimuistelon näpytteli Allin etsijät joukkueen jäsen J.T.